Koti kuosiin

Oletteko te, rakkaat siskot, koskaan havahtuneet todellisuuteen kaiken tämän hevoshulluuden keskeltä? Todellisuudella tarkoitan sitä elämää, mitä normaalit tervejärkiset naisihmiset elävät: hoitavat itseään, kotiaan ja perhettään. Välähdyksiä siitä olen nähnyt, kun joskus tallilla tapaan tyylikkäitä ratsastajia virheettömässä manikyyrissä, meikissä ja kampauksessa.

 

Eräänä päivänä kirjoittaja katsoi peilistä itseään uusin silmin. Oikein, näytin aivan ratsastusta harrastavalta puutavaramyyjältä. Työvaatteeni koostuvat kipsinpölyisestä toppatakista, -housuista ja turvajalkineista. Vapaa-aikani vietän Pajarin tallilla talvella toppavarusteissa, jotka useimmin ovat kuorrutettuja turpeella, hevosenkarvoilla, -hiellä ja lapsen tallieväillä. (Hienostelijoita järkyttänee tieto, että niissä vaatteissa menen pokkana suoraan tallilta K-Ykköseen ostamaan lapselle ruokaa viittä vaille ennen sulkemisaikaa.) Kotona en pukeudu sen naisellisemmin, koska vähäinen siellä viettämäni aika kuluu kodin- ja lapsenhoitohommissa, joten kummittelen lähinnä t-paita/välikalsariyhdistelmässä tai kylpytakissa.

 

Viimeiset asustehankintani ovat keskittyneet hevosloimiin ja varusteisiin, joten eteen! Surffailin hyvällä omatunnolla nettiin ja tilasin ruotsalaisen este-Malinin mainostamia muotipaitoja ja villatakkeja, joissa aioin jatkossa liihotella kotona.

 

Meikkipussin tilanne oli surkea. Päädyin ostamaan sinne tussirajauskynän (2 ml), joka maksoi tajuttomasti – sillä rahalla olisi muuten saanut valmennustunnin, mutta eipä auta valittaa, jos aikoo näyttää naiselta. Huomasin, että tumma tussirajaus edellyttää erittäin vakaa käden lisäksi värivoidetta, luomiväriä, huulikiiltoa ja hohdepuuteria. Hankin nämä kaikki postimyynnistä (paitsi vakaat kädet oli myyty loppuun – sääli, sillä niillä olisi käyttöä ratsastuksessakin).

 

Otin töistä vapaapäivän siivotakseni koko huushollin. Hevosihmisen sitkeydellä ja kouluratsastajan ankaralla luonteella aloitin heti aamusta juotuani vain kupillisen mustaa kahvia. Koti kuosiin! Matot ulos ja niille piiskaa, lattian imurointi ja pesu hohtavaksi (huom. myös jalkalistat), pölyjen pyyhintä ja kukkien suihkutus tekivät ihmeitä. Lisäksi heitin armotta roskikseen nurkkiin unohtuneita käyttöesineitä, mitä aviomieheni säikähti suunnattomasti: hän luuli, että olen heittämässä myös häntä ulos avioliitostamme.

 

Ruokaostoksilla keräsin kärryyn terveellisiä ruoka-aineita, joista lapseni ilahtui, koska saa niitä niin harvoin ja on seuran luottamustehtävieni vuoksi elänyt lihapiirakoilla ja eineksillä. Sorruin hankkimaan trendikkään suihkuverhon, -maton ja käsipyyhkeen sävy sävyyn (ai niitäkin pystyy nykyään hankkimaan samaa sävyä kaikki, kuten hevosten satulahuopia, loimia ja pinteleitä?) Tapasin marketissa tutun - ei hevosihminen - ja keskustelin hänen kanssaan kauan ja tyylikkäästi välttäen karkeita tallisanontoja. Heräteostoksena käteeni tarttui myös mielenkiintoinen yhdistelmä kreppi-laine-suoristusrauta, joka on jäänyt suhteellisen tuntemattomaksi tuotteeksi elinikäisen hevosharrastukseni vuoksi.

 

Tukan väkertäminen laineraudalla ei ollutkaan yhtä helppoa kuin hännän pesu. Useiden kirosanojen jälkeen luovutin ja vedin tönkkölakkaa päälle, sillä näytin aivan pelästyneeltä villakoiralta. Aviomieheni ilahtui kuitenkin yrityksestäni ja kehui minut maasta taivaaseen (näin mukavaltako hevosestakin tuntuu, kun surkeasta yrityksestä kehutaan).  Jos tällä kampauksella korvasin ne useat venähtäneet tallireissut, niin halvaksi tuli!

 

Viikon lopussa homma kyllä lähti käsistä, kun säikähdin pientä viatonta päästäistä tallituvassa ja hyppäsin kiljuen sohvalle seisomaan. Tämä oli jo liikaa, mutta seuranani sohvalla oli eräs nimeltä mainitsematon tallinomistaja, joten se lienee lieventävä asianhaara.

 

P.S. Myydään H&M:n ruskea bolero ja neulosvyö, musta neuletakki, brodeerattu valkoinen toppi ja beige kauluspaita tarpeettomina. Ostetaan taitettava matkatalikko.