Aikavarkaat

 

Hevosharrastus on kokopäivätoimista harrastamista ja leipätyö pitää hoitaa siinä sivussa. Nämä kopottelevat harminkappaleet tunkeutuvat ajatuksiin ja työpäivään, sillä on paljon asioita, joita täytyy tehdä sen aikana. Työnantaja harvoin suhtautuu myönteisesti kaikenmaailman hevosjuttujen hoitamiseen (jos joku tietää sellaisen työnantajan, lähetä yhteystiedot seijah.salomaki@pp.inet.fi; allekirjoitetusta työsopimuksesta on luvassa palkkio). Selviytymisestä on hevosharrastushistorian aikana kehittynyt varsinainen taitolaji.

 

Aluelupamaksukuitin tms. faksaaminen SRL:n toimistoon työantajan faksista on helppoa, jos olet toimistotyössä. Kyttäät vain, että esimiehesi lähtee lounaalle ja voit nopeasti tunkea paperit faksiin. Ongelmatilanne saattaa syntyä, jos linjat ovat varatut ja faksi pukkaa myöhemmin takaisin tulosteen epäonnistuneesta lähetyksestä. Tosi kiva, kun esimiehesi heiluttelee paperia nenäsi edessä: ”Tää on vissiin joku sun oma faksi, tiedoks vaan ettei mennyt läpi..”

 

Lisärehujen hankinta sujuu näppärästi, kun keksit hankinnan työpaikalle samasta liikkeestä. Esimerkiksi: ”Voi ei, toimiston silkkikukkien mullat täytyy vaihtaa ennen joulua. Mä käväisen äkkiä Agrissa, ei mee kauaa, heeei!”. Muista ostaa myös ne mullat.

 

Valmennukset ja kisamatkat arkipäivänä tuottavat tuskaa jopa ammattilaiselle. Näitä varten täytyy raataa ylitöitä tai lauantaihommia, jotka voit sopia työnantajan kanssa korvattavan vapaana. Jos työpäivää täytyy lyhentää vain hieman, varaa vaikka gynekologiaika iltapäivälle ja karkaa tallille suoraa sieltä. Muistathan, että lääkärivastaanotot ovat palkatonta työaikaa, joihin kuitenkin työnantaja voi antaa luvan, mikäli ei ole mahdollista mennä vastaanotolle omalla ajalla. (Gynekologiajassa on se hyvä puoli, että häveliäisyyssyistä esimiehet eivät tarkemmin kysele siitä).

 

Eläinlääkärin odottaminen tai satula-auto arkena keskellä päivää vaativat jo uhrautumista.  Nyt ei auta kuin jättää lounas väliin, sillä nämä reissut venähtävät varmasti. Syö evässämpylä ja juo keltaista Jaffaa autossa matkalla tallille. Säästät itse asiassa työaikaa, jos surffailet työaikana netissä satulasivuilla ennen auton saapumista. Sovi asiakaskäyntejä maakuntaan ja aja reitti tallin kautta.

 

Ennen kuin haet kuumeisen lapsesi päiväkodista kesken työpäivän, ehdit näppärästi noutamaan tilaamasi varusteet matkahuollosta. Muista piilottaa tavarat auton takakonttiin, etteivät hoitotädit näe niitä.

 

Seuran talkoiden tai kisojen suunnittelu on näppärää tekstiviestien ja sähköpostien avulla. Mikäli joku soittelee sinulle näistä työpäivän aikana (ja esimies on selkäsi takana), pyri vastailemaan ikään kuin keskustelisit suurasiakkaan kanssa.

”Niitä teidän lahjoittamia ilmaisia aitalautoja tarvittaisiin sit noin sata metriä”.

”Joo, kyllä meillä kakskakssatasen vajaasärmää löytyy, laitetaan sitten vaikka nuppikuorma tulemaan huomenna.”

”Täh, haloo siis jotain ilmaista lautaa sata metriä riittää...”

”Ilman muuta. Ja hinta on..”

 

Kannattaa kuitenkin antaa eikä vain ottaa työnantajalta, eli sama periaate kuin hevosten kanssa. Jos olet taluttanut ähkyhevosta koko yön, aja aamuvarhaisella tallilta suoraan työpaikalle ja ahkeroi suureen ääneen pari ylimääräistä tuntia. Mikäli illan valmennus on peruttu, voit mainiosti tehdä töitä sen illan, sillä koskaan ei tiedä tulevasta vapaa-ajan tarpeesta. Hevosihminen on kuitenkin terve työntekijä; pikkuisen nuhakuumeen takia hän ei sairaslomaa hanki, sillä silloin ei voi myöskään mennä illalla ratsastamaan.

 

Eniten maailmassa kadehdin hevosihmisiä, jotka ovat synnynnäisellä lahjakkuudellaan ja ahkeruudellaan päässeet niin pitkälle, että voivat tehdä hevoshommia päätyökseen. Meidän muiden täytyy tyytyä tylsään leipätyöhön hevosharrastuksemme rahoittamiseksi. Eipä taida kenellekään kuitenkaan kertyä liikaa rahaa. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä tekosyitä hevosalalla työskentelevät keksivät päästäkseen hoitamaan henkilökohtaisia asioitaan?