Kisakuumetta!

 

Ratsastajat ovat treenanneet pätevien valmentajien silmien alla tuulessa ja tuiskussa koko talven. Nyt totuuden hetki on koittanut: MeLaRa:n kisat ovat toukokuussa. APUA! Osallistuako vai ei, siinäpä kysymys. Ratsastajien päätöksen tekoa varten MeLaRa on kehittänyt yksinkertaisen ohjeen: ne ammutaan, jotka eivät osallistu.

 

Ensiksi on valittava itse kisakapistus eli hevonen. Oman hevosen omistajilla ei ole vaihtoehtoja; oma rakas huolenaihehan (=rahareikä) se siellä karsinassa odottaa turpa pitkällä ja korvat tötteröllä hauskaa kisapäivää. Omistaja hehkuttaa mielessään talven onnistuneita valmennuspäiviä, kuvittelee mielessään upeita sisääntuloja ja pennikäännöksiä, tekee pikaisen treenisuunnitelman kisoja edeltäväksi viikoksi, mutta yllätys löytyy karsinaoven takaa. Karsinassa seisookin oma pikkukultsipuppeli hirvittävässä talvikarvassa, masu pömpöllä, vasen kylki jäykkänä ja kisoihin ei ole kuin enää muutama viikko. Ja ettei vaan vanha takajalan vammakin ala vaivaamaan!

 

Huoleton on hevoseton mies, sanoo vanha sananlasku. Mutta hevosettoman on haalittava jostain itsellensä kisatykki. Veivaamisen jälkeen tuntsarit jaetaan toiveikkaille kisaajille jonkinlaisen todennäköisyyden mukaan. Helpointa ja ratsastuskoulun maineen kannalta parasta on jakaa isot hevoset isoille ihmisille ja pienet ponit pienille ihmisille. Voi sitä onnen hetkeä, kun kisahepo on luvattu. Tuntiratsastajan mielestä oma kisaheppa näyttää todella uljaalta, aivan mahtavalta!

 

Onko kauheampaa fiilistä kuin lähiviikkojen treeneissä ja unettomissa öissä.  Missä on ratsastajan tyylikäs istunta, missä se helmikuinen lennokas ravi, missä hevosen kiiltävä karva ja kuuliaisuus, ratsastajaparka miettii.. Kyllä. Ne ovat sulaneet valitettavasti lumen mukana Kaakamon pohjavesistöön mukanaan 12 litraa talvella hevoselle annettuja vitamiineja ja hivenaineita. Mutta onko kukaan ajatellut valmentajaparkaa, joka näkee että ei ole saanut mitään aikaiseksi ratsukon kanssa talven aikana? Valmentaja joutuukin helpottamaan tehtäviä ja ratsastuttamaan pelkkiä 10 metrin voltteja epätoivoisilla ratsastajilla, jotka eivät enää erota vasenta oikeasta, puhumattakaan että löytäisivät kouluradalta keskipisteen (olikos se I vai S?). SRL suositteleekin kaksinkertaisia valmentajamaksuja kisaviikoille.

 

Vanhat varusteet näyttävät yllättävän nuhjaantuneilta kevätauringossa. Nyt tarvitaan vain satulasaippuaa, letityskuminauhoja, karvankiillotusainetta, valkoiset ratsastushousut ja satulahuopa, koristeltu otsahihna, kisapaita, ratsastustakki, nahkasaappaat ja uudet kannukset. Parin varustekatalogin selaamisen jälkeen tarkistetaan rahatilanne ja voidaan kuitenkin tyytyä luettelon kolmeen ensimmäiseen ja kannusremmeihin, ja yrittää hoitaa muu varustepuoli vanhojen ratsastusvarusteiden pesulla. Sitä paitsi on selvää, että uudet varusteet kisoissa tuottavat epäonnea. Tai ainakin toivotetaan sitä niitä hankkineille.

 

Siitä lähtien kun ihminen on kesyttänyt hevosen, järkevimpiä hevosihmisiä ovat olleet ne, jotka eivät osallistu kilpailuun lainkaan (eivätkä yleensäkään edes ratsasta). He tyytyvät iloisin mielin ilmoittautumaan kisatoimihenkilöiksi ja pyyteettömästi raatavat kisaratsukoiden hyväksi lähiviikot loppuhuipentumana 25-tuntiset kisapäivät. He ovat korvaamattomia murheenkuuntelijoita, sillä heillä riittää empatiaa stressaantuneille kisailijoille. He jaksavat kuunnella kisaajien tylsät treenitiivistelmät ja iloitsevat vilpittömästi uusista Stübben –suitsista. Lisäksi he eivät tarvitse juuri lainkaan ravintoa, sillä he elävät muumimehulla, kahvilla ja talkoomakkaroilla.

 

Sitten vaan opettelemaan viime hetkellä rataa tai kouluohjelmaa, sillä kuten kouluvalmentajamme sanoo, nykyään saa vain kaksi kertaa arvata. Pituushalkaisijalle, seis, tervehdys, takaosa sivulle… Eiku…