Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

 

Ratsastus ei ole vaarallinen urheilulaji. Katsohan vaikka ympärillesi, kun käyt lähikaupassa; kaikenlaista urheiluvammaa potevaa ns. urheilijaa könkkää vastaan, mutta hyvin harvalla heistä on ratsastuksen aiheuttama vamma. Riskialttiiksi lajiksi ratsastuksen kyllä voimme luokitella, ja sen aiheuttaa lähinnä ratsastuksen aivoja käyttävä osapuoli eli ratsastaja.

 

Ratsastustunnilla ratsastaminen ja tallilla touhuaminen on turvallista niin kauan kunnes ratsastaja alkaa käyttää omia aivojaan. Alkeisratsastajathan kuuliaisesti toteuttavat tehtäviä opettajan johdolla ja pyydetyssä askellajissa. Tuntsareiksi valikoituvat sellaiset hevoset, jotka alkeisratsastajan päättömistä pyynnöistä huolimatta suorittavat tehtävät ikään kuin kauko-ohjattuina. Mutta mitä ihmettä tapahtuu ihmiselle, joka hallitsee jo hevosta?

 

Tyypillisiä esimerkkejä vaaratilanteista:

1)      Jarrutössäytys: tuntilaiset ratsastavat uralla, kunnes joku heistä keksii tempaista hevosen käyntiin korjatakseen eripituiset jalustimet tai takapuolta hiertävät alkkarit paikoilleen. Tämä kaikki tapahtuu vähintään harjoitusravissa ja uralla, joten takana tulevat tössäyttävät pysähtyneeseen ratsukkoon. Oiva tilanne takaa tulevalle hevoselle väistää älykkäästi sivulle ja nukkuva ratsastajaa jatkaa yksin matkaa.

2)      Hämärä voltti: ratsastuksessa volttien paikat on määrätty ikään kuin kirjoittamattomien sääntöjen ja yleisen käytännön mukaan. Ratsukko, joka lähtee voltille esim. 2,3 m ennen kulmaa ja palaa takaisin esim. 1,87 m ennen kulmaa, häiritsee kiilaamalla kahta ratsukkoa ja kaikkien kolmen suoritus kulmassa menee mäkeen. Mahtava tilaisuus hevoselle, joka tykkää potkiskella kavereitaan. Tässä tilanteessa ratsastajalla on hyvä tilaisuus nirhata säärensä kentän aitaan (niin, miksi et käytä saappaita tai chapseja?).

3)      Pulina-Polle Liittymä: ratsastaja tekstailee viestejä tai vastailee puhelimeen hevosen selässä istuen: ”Ei, ku oon täällä kentällä just selässä. Kiva, ku soitit. Hirvee keli, kauheesti tuulee ja tää vähän pomppii tää hepo ja on vähän liukastakin. Oota vähän, nyt en oikein kuule, kun ne tuo täysperävaunurekalla just jotain tallirakennuksia tänne ja noi lapsetkin niin kiljuu, kun pillimehut on loppu. Täällä on Tintti, Hartsa, Miksu ja Jaska, jolla on uudet pintelit, jotka ne kuule osti sieltä Kouvolasta, kun siellä oli joku alemyynti. Joo, kivasti meni tänään…” Elämä on.

4)      Piip-piip-piip..”: ratsastajienkin tulisi ottaa käyttöön raskasajoneuvojen peruutuspiippaus, jos aikovat pakitella mitä ihmeellisimmissä paikoissa keskellä kenttää. Nykyään jo raviohjastajatkin piippaavat, jos hevonen hyytyy takasuoralla.

5)      Kimppasauna: Onhan se varma, että jos olet hoitamassa ns. epäluotettavaa tapausta pesukarsinassa, niin koko jengi änkeää samaan tilaan lutraamaan ties mitä varoituksistasi huolimatta. Kyllä hoitajan ja hevosen lisäksi 5 ihmistä on aika paljon samassa parin neliön pesukarsinassa. Sitten he vielä huikkivat hevosen hehtotakapuolen takaa ”Potkiiko tämä?”, niin kuin se nyt olisi vahingoista todennäköisin.

6)      Koko aivot leikkaa: kouluratsastaja on treenaamassa omiaan, kunnes yhtäkkiä saa muiston nuoruudestaan; hän suunnistaa kouluratsullaan kohti estelinjaa ja huutaa ”Sarja!”. Suutari pysyköön lestissään ja koulurynkky koulupenkissään.

7)      Villi ja vapaa: ystäväsi pyytää sinua viemään arvoratsunsa tarhaan. Otat ensimmäisen käteesi osuvan narun tarkistamatta sitä ja lähdet taluttamaan hevosta. Hevonen heilauttaa päätään ja rikkinäinen lukko aukeaa.

8)      Ding-dong: Ratsastaja vääntää kannuksia jalkaansa keskellä tallin käytävää takapuoli pystyssä. Ohitse talutettava hevonen säikähtää isoa takapuolta, ihminen säikähtää hevosta ja horjahtaa lyöden päänsä karsinan kalterioveen, sillä hänellä on tapana laittaa käytävällä ensin kannukset ja sitten vasta kypärä.

9)      Viimeiset sanat: Onnistuneen suorituksen jälkeen kannattaa kiittää hevosta ja kiireen vilkkaa taluttaa se talliin. Ei missään tapauksessa kannata edes ajatella ” teen vielä yhden kerran/hypyn/kierroksen jne… sillä se on tuomittu epäonnistumaan kaikkien epäonnisten lakien mukaan.

 

Useimmat ratsastajat osaavat jo lukea, joten tästä voisi päätellä, että varoittavat kyltit tallialueella lisäisivät turvallisuutta. Tämäkin on testattu tallillamme käytännössä laittamalla ”VARO KOIRAA” –kyltti tallitielle. Harva autoilija osasi lukea, mutta onneksi koiraparka ei jäänyt auton alle, vaan kuoli luonnollisen tallikoiran kuoleman eli kuoli onnellisena liikalihavuuteen syötyään 14 vuoden ajan ratsastajien eväitä. Yllätykseksemme kuitenkin huomasimme, että jopa eräs hevosista kykeni näkemään kyltin, mutta valitettavasti kärsi lukihäiriöstä. Se nimittäin luki kyltistä kahden vuoden ajan: ”VARO TÄTÄ KYLTTIÄ”.